lauantai 31. lokakuuta 2015

Rakastan Maggie Stiefvateria

Kun pitäisi tehdä jotain, mikään ei ole parempaa kuin tehdä jotain muuta. Niinpä saatte pitkästä aikaa kirjapostauksen, kun minun pitäisi täyttä päätä suunnitella omaa kirjaani Nanoa varten.


Olen tutustunut Maggie Stiefvateriin jo aikoja sitten Väristys-trilogian mukana. Omistan koko trilogian, ja sillä on paikka lempikirjahyllyssäni. En kuitenkaan lainkaan tiennyt hänen uudemmasta sarjastaan, ennen kuin aloin seurata häntä Twitterissä. Luettuani juttuja The Raven Cycle -sarjasta pari kuukautta päätin tutustua siihen itsekin.

Blue Sargent on ainoa selvänäkemisen lahjaa vaille jäänyt jäsen perheessä, jonka kaikki jäsenet ovat ennustajia. Pienestä asti hänelle on kerrottu, että jos hän suutelee tosirakkauttaan, tämä kuolee. Blue asuu pienessä Henriettan kaupungissa Virginiassa, jossa kaikki olisi hyvin rauhallista ilman paikallisen yksityiskoulun Aglionbyn poikia. Blue on aina pitänyt turvallisen välimatkan korppipoikiin (the raven boys). Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Blue näkee erään heistä paikassa, jossa vain selvänäkijöiden kuuluisi nähdä ihmisiä.

The Raven Boysissa on useampi merkittävä henkilö. Blue tutustuu neljään korppipoikaan: Ganseyyn, Adamiin, Ronaniin ja Noahiin. Myös Bluen äiti ja muut sukulaisnaiset ovat tärkeissä osissa. Hienoa tässä on, että jokainen henkilö on todella aivan oma persoonansa. Kaikilla on merkityksensä ja omat omituisuutensa. Missään vaiheessa he eivät sekoitu toisiinsa. Erilaiset motiivit ja samat päämäärät kietoutuvat yhteen kiehtovalla tavalla.

Tarina kulkee eteenpäin sujuvasti. Stiefvater ei jaarittele, vaan sanoo asiat niin kuin ne ovat ja siirtyy eteenpäin. Hänen tyylinsä on jouheva ja helppolukuinen, ja Twitteristä tuttu omintakeinen huumorintaju paistaa sivuilta. Nautin todella hänen tekstinsä lukemisesta, sillä kaikki on kohdallaan. Tarina on erittäin kiinnostava ja pitää otteessaan läpi kirjan, ja sitä on mainion tyylin ansiosta helppo seurata.

Kirjassa yhdistellään fantasiaa ja kansanperinnettä nykypäivässä ja yhdistelmä toimii erinomaisesti. Se luo aivan omanlaisensa tunnelman, johon en muista törmänneeni missään muualla. Stiefvaterilla on myös kyky luoda tarkkoja ja selkeitä mielikuvia ympäristöstä, siitä, miltä asiat, paikat ja ihmiset näyttävät, kuulostavat, tuoksuvat. Kaikki tämä tuo yhteen kauniin lopputuloksen.

En tiedä mitä muuta sanoisin. The Raven Boys on todella rikas ja monitasoinen kirja, jossa riittää pureksittavaa pitkäksi aikaa. Silti en jotenkin osaa muotoilla siitä tämän järkevämpiä sanoja. Kaipa sanottava on enää: LUE SE!!!

Neljä tähteä.
Maggie Stiefvater: The Raven Boys. Scholastic, 2012. S. 454.



Saatuani ensimmäisen osan loppuun en aikaillut seuraavan varaamisessa. The Dream Thievesistä minulla oli hienot ja pätevät muistiinpanot kännykkääni ylös kirjattuina - ja sitten kännykkäni sekosi ja sai uuden sielun, joten sinne menivät ne muistiinpanot. Yritän silti jotain raapustaa.

Blue on tarkoittamattaan ystävystynyt korppipoikien kanssa ja osallistuu nyt täysillä mysteerisen walesiläisen muinaiskuninkaan metsästykseen. Samalla kun Blue selvittelee tunteitaan korppipoikia kohtaan, Ronanin ihmeellinen kyky alkaa tuottaa ongelmia ja vaaroja viisikon tutkimuksiin. Myös Adamin täytyy totutella uudenlaiseen elämäntilanteeseen - monessakin merkityksessä.

Minulle jäi hieman kahtalainen olo tästä kirjasta. Toisaalta se oli kiinnostavampi ja vauhdikkaampi kuin edeltäjänsä, ja toisaalta siinä oli joitain kerronnallisia ratkaisuja, jotka pitkästyttivät minua ja saivat kirjan laahaamaan. Avaan hieman.

Stiefvater käyttää The Raven Cyclessa useita kertojanäkökulmia. Ensimmäinen osa keskittyi Bluen näkökulmaan, mutta muutkin saivat vuoronsa. Tämä toinen osa keskittyy Ronanin kerrrontaan, mutta jälleen muutkin saavat vuoronsa. Ronan on silti ehdottomasti kiinnostavin kirjan hahmoista, ei vain ihmeellisen kykynsä vuoksi, vaan myös siksi, että ensimmäinen kirja antoi hänestä melko epämiellyttävän kuvan. Tämä toinen kuitenkin avaa Ronanin taustoja, ajatuksia, ja tekee hänestä ihmisenä syvemmän ja erittäin mielenkiintoisen hahmon. Hän on siis ansainnut suuren osan kerronnasta, ja hänen kohtansa ovat mukaansatempaavia ja vauhdikkaita. Myöskin muiden korppipoikien ja Bluen osuuksia on mukava lukea.

Sen sijaan kirja alkaa esittelemällä uuden hahmon, Harmaan Miehen (the Gray Man), ja hänen näkökulmansa. Vaikka Harmaa Mies on juonen kannalta erittäin tärkeä hahmo, ja myöskin ajan kanssa paljastui kiinnostavaksi ihmiseksi, hänellä oli mielestäni liikaa sivutilaa, eikä hänellä todellakaan olisi pitänyt aloittaa. En ollut alussa pätkääkään kiinnostunut Harmaasta Miehestä - halusin tutut hahmoni! Ja pidemmällekin tarinaan hänen osuuksiensa kohdalla pitkästyin. Vasta loppupuolella Harmaa Mies kasvoi kiinni minuun ja aloin pitää hänestä. Uusissa hahmoissa ei ole mitään vikaa, mutta Stiefvaterin olisi ehkä pitänyt esitellä Harmaa Mies hieman hienovaraisemmin, eikä vain paiskata häntä päin lukijan kasvoja.

Vaikka The Dream Thieves ei ollut yhtä eheä kokonaisuus kuin The Raven Boys, se oli silti minusta parempi kirja. Juoni pääsi vauhtiin ja hahmot saivat enemmän omaa tilaa olla ja vaeltaa. Luin Maggie Stiefvaterin Tumblrista, että hän oli kirjoittanut The Dream Thievesin ensin, ennen kuin oli ymmärtänyt, että se vaatii edelleen kokonaisen toisen kirjan. Tämä näkyy - The Raven Boys on lumoava ja kiinnostava, mutta The Dream Thieves nostaa koko konseptin aivan uuteen ulottuvuuteen.

Neljä ja puoli tähteä.
Maggie Stiefvater: The Dream Thieves. Scholastic, 2013. S. 450.

Sarjan kolmas osa on Blue Lily, Lily Blue. Viimeinen osa, The Raven King, ilmestyy keväällä.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Liebster Award


Iloinen yllätys! Suuret kiitokset Unelmien aika -blogin Katriinalle tästä palkinnosta - olen otettu. Kyseessä on palkinnon ohella myös haaste, joten säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Katriinan kysymykset liittyivät lähestyvään Halloweeniin, ja tässä vastaukseni niihin.

1. Pidätkö kauhukirjoista?
Hmm... en erityisesti. Pidän sopivasta määrästä jännitystä ja pelkoakin, mutta kauhu genrenä ei ole oikein minun juttuni. Tosin Dracula ja Hohto ovat lukusuunnitelmissa marras- ja joulukuussa, mutta ne ovatkin klassikoita. Lapsena muistan lukeneeni R. L. Stinen kaksi vampyyrikauhukirjaa - olisiko ensimmäinen ollut nimeltään Vampyyrisiskokset? Niistä muistan pitäneeni. Lisäksi voisin vielä mainita tänä vuonna lukemani teini"kauhun", Undead ja Unfed ...mutta en ole aivan vakuuttunut siitä, täyttävätkö ne oikeasti genren vaatimuksia.

2. Mikä on paras kauhukirja ja miksi?

Öööh. Edellisestä näette, että kokemukseni kauhun kanssa on erittäin rajallinen. Voisin kuitenkin nimetä Undeadin, sillä se oli nopeatempoinen, hauska ja välillä pelottavakin. Lisäksi päähenkilö on sydäntäni lähellä. Kirja oli hieman erilainen, kevyt mutta hämmästyttävän hyvä lukukokemus.

3. Millaisista kauhuolennoista tykkäät lukea (esim. vampyyrit, kummitukset, zombiet, noidat, ihmissudet)?

Minulla ei ole erityistä olentopreferenssiä. Kauhuolennot ovat fantasiakirjallisuuden peruskamaa ja pidän niistä kaikista. Enemmän kuin siitä, mikä olentolaji on kyseessä, välitän siitä, että se on hyvin ja uskottavasti kirjoitettu. Noidat ja kummitukset ovat kiinnostavia, sillä niiden kanssa on paljon erilaisia mahdollisuuksia, ja eri kirjailijoiden noidat ja kummitukset voivat poiketa toisistaan paljonkin. Olen myös törmännyt mukavasti päivitettyihin ihmissusiin aina silloin tällöin. Vampyyrit ovat ehkä vähiten suosikkejani, sillä konsepti on vääjäämättä aina melko samanlainen ja usein he ovat lisäksi aika ikäviä tyyppejä.

4. Mitä Halloween aiheisia kirjoja suosittelisit muille?

Kolme suositusta:

  • Jos haluat nauraa: Kirsty McKay, Undead
  • Jos haluat pelätä: Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren, Piiri
  • Jos haluat klassikon: Agatha Christie, Eikä yksikään pelastunut

5. Mikä on paras paikka ja hetki lukea kauhukirjoja?
Tietenkin keskellä yötä. Kauhukirjojen pointti on se, että niitä luetaan keskellä yötä, sillä muuten puolet efektistä menee täysin hukkaan. Mielellään kotona nojatuolissa tai sängyssä, peiton alla, yhden ainoan lampun valossa. Koko muu talo pimeänä ja kaikki muut asukit jo aikaa sitten nukkumassa.

6. Mikä kirja on saanut sinut oikeasti pelkäämään?

Hyvin, hyvin harvat kirjat. Silloin lapsena muistan pelänneeni lukiessani niitä mainitsemiani Stinen kirjoja, sekä Christietä. (Olin ehkä hieman nuori aloittamaan Christieni, varsinkin kun ensikosketukseni häneen oli juurikin Eikä yksikään pelastunut.) Nyt vanhempana minun on erittäin vaikea keksiä kirjoja, joita lukiessani olisin oikeasti pelännyt. Voin nimetä kaksi.
Ensinnäkin tuo Piiri. Sen tunnelma, varsinkin alku, oli oikeasti karmiva, ja pelkäsin todella saavani kirjasta painajaisia. (En saanut. Olisin voinut saada.) Toiseksi Matkijanärhi. Sen loppupuoli oli epätoivon ja kauhun sekaista sivujen kääntelyä - selviävätkö he, kuka vielä kuolee. Kumpaakin näistä kirjoista luin asianmukaisesti keskellä yötä.

7. Kuunteletko tunnelmaa luovaa musiikkia lukiessasi kirjoja?

En enää nykyään. Vielä muutama vuosi sitten minulla oli tapana pitää musiikkia päällä aina lukiessani. En yleensä valinnut musiikkia erityisesti tunnelmaan sopivaksi, mutta usein sattui niin, että esimerkiksi uhkaavaa kohtaa lukiessani musiikki sattui sopimaan siihen. Tämä oli minusta aika hauskaa. Joka tapauksessa, sittemmin musiikin kuuntelu on saanut jäädä. Osasyy lienee se, että kirjaan uppoutuessani unohdan musiikin kokonaan, ja levyltä saattaa soida useita kappaleita peräjälkeen ilman, että rekisteröin niitä lainkaan.

8. Luetko kirjoja aina parhaillaan kuluvaan vuodenaikaan tai juhlapyhään liittyen?

En. Luen kirjoja, jotka sattuvat sillä hetkellä olemaan jonossa tai jotka kiinnostavat minua juuri nyt. Vuoden kierrolla ei ole merkitystä lukuvalintojeni suhteen.

9. Mikä kirjoihin liittyvä asia kauhistuttaa sinua eniten?

Oi mikä ihana kysymys :D Siedän melko hyvin kirjoihin tehtyjä merkintöjä, taittuneita selkämyksiä ja sen sellaista. Minusta on mukavaa, kun kirja näyttää luetulta ja rakastetulta. Ehkä eniten minua tällä erää kauhistuttaa se, että kirjahyllyni repeää liitoksistaan, eikä minulla ole tilaa uudelle. Olen karsinut hyllyn sisältöä useita kertoja lähivuosina, eikä jäljellä ole enää juuri mitään, mistä haluaisin luopua - jostain (toisesta ulottuvuudesta) olisi siis pakko löytää lisää tilaa, kun uusiakin kirjoja vyöryy koko ajan sisään. Haltiatarkummia odotellessa.

10. Juhlitko riehakasta Halloweenia vai rauhoitutko pyhäinpäivänä vai kumpaakin vai ei kumpaakaan?

Olen enemmän pyhäinpäivä-ihmisiä. Äitini syntymäpäivä on Halloweenina, joten kyseinen juhla on aina jäänyt meidän perheessämme minimaaliselle huomiolle. Tykkään pukeutua asuihin, ja niinpä pukeuduin aina koulun teeman mukaan, mutta muuten Halloweenin juhliminen on jäänyt siihen. Pyhäinpäivän haikean rauhallinen henki sopii paremmin minulle. Käymme vanhempieni kanssa Espoon tuomiokirkon hautausmaalla jättämässä kynttilöitä edesmenneille sukulaisille ja kävelemme hetken hautausmaan rauhassa. Pidän siitä.

11. Minkä aihealueen kirjoja luet yleensä eniten? 

Luen eniten fantasiaa ja dystopiaa. Näistäkin lähinnä YA- eli nuorten aikuisten kirjallisuuden alle meneviä teoksia. Pidän myös hyvistä dekkareista, etenkin Robert Galbraithin ja Agatha Christien tuotannosta. Tosin ylipäätään luen melkein mitä vain, kunhan se on fiktiota ja kuulostaa hyvältä.


Nyt seuraa tunnustus: olen huono bloggaaja. Rakastan kirjoittaa omia blogejani, ja innostun joka kommentista, jonka saan, mutta olen äärettömän huono verkostoitumaan. En seuraa kuin kourallista blogeja, ja nekin ovat kavereiden tai tutuntuttujen pitämiä (no, lähes kaikki). Siksi haasteen kohta, jossa kuuluu nimetä uusia palkinnonsaajia, olikin minulle kaikkein vaikein.

Lopulta tulin lopputulokseen. Minulla on lukijoita vain muutama, mutta arvostan teitä kaikkia syvästi ja olen super iloinen että olette täällä! Niinpä haluan antaa palkinnon eteenpäin ihanille lukijoilleni.


Ehkä jotkut teistä ovat jo saaneet tämän, mutta saatte sen nyt uudestaan. Kiitos päiväni piristämisestä olemassaolollanne! Tässä kysymykset - kertokaa ihmeessä, kun olette tehneet haasteen, niin tulen lukemaan vastauksianne:) Itse olen niin kirjakaupan kuin kirjastonkin vakiasiakas, joten tämä on kysymysten aihepiiri.

1. Mikä on viimeisin ostamasi kirja?
2. Oletko jo lukenut tämän kirjan? Jos, niin oliko se rahojesi arvoinen?
3. Mistä yleensä ostat kirjoja? Netistä, paikallisesta kirjakaupasta, kirjakauppaketjusta, divarista...?
4. Miten usein ostat kirjoja?
5. Onko sinulla tapana ostaa vain kirjoja, jotka olet jo lukenut ja todennut hyviksi, vai ostatko myös uusia tuttavuuksia?
6. Jos sinun tulisi luopua kirjakaupan kanta-asiakaskortistasi tai kirjastokortistasi, kummasta luopuisit? Miksi?
7. Mitkä kaikki kirjat sinulla on kirjastosta lainassa tällä hetkellä?
8. Kun saavut lähikirjastoosi, mille hyllylle suuntaat ensimmäisenä? Miksi?
9. Kirjastossa käydessäsi pyydätkö usein/silloin tällöin/ koskaan kirjastonhoitajien suosituksia?
10. Käytätkö kirjaston muita palveluja kuin kirjojen lainaamista? (Esim. elokuvien tai musiikin lainaamista, tietokoneita, käytkö kirjaston järjestämissä tapahtumissa jne.)
11. Palautatko kirjasi ajallaan, vai kerääntyykö kortillesi sakkoa aina myöhässä olevista lainoista?

torstai 8. lokakuuta 2015

Missä mennään, mitä kuuluu?

Heips! Päätin kirjoittaa lyhyen tilannepäivityksen, jotta ette huolestu. Tämä blogi on ollut melko kuollut viime aikoina. Siihen on useita syitä.

1) Olen sairaana. Olen ollut sairaana jo monta viikkoa, ja se on osaltaan vaikuttanut kykenemättömyyteeni kirjoittaa tänne mitään. Tänään olen kuitenkin menossa lääkäriin!

2) Olin Roomassa. Palasin eilen. Oli huippu reissu! Kuitenkin elektroniikasta vain kännykkä oli mukana, eikä sillä ole erityisen mukavaa kirjoittaa postauksia. Olen sen joskus tehnyt, mutta joka tapauksessa se on epämukavaa.

3) Kännykkäni sekosi. Kännykkäni piirilevy meni oikosulkuun (älkää kysykö mitä se tarkoittaa) ja se jouduttiin huollossa vaihtamaan uuteen. Piirilevy siis, ei koko kännykkää. Kyseessä oli kuitenkin käänteinen reinkarnaatio: vanha ruumis, uusi sielu. Kaikki tietoni ja tallennetut asiani kännykän sisällä lakkasivat olemasta. Muuten tämä ei haitannut minua, mutta kaikki keräämäni kirjallisuuslainaukset olivat kännykässäni! Eli ne ovat mennyttä. Tuo sivu tulee siis olemaan edelleen kuollut, kunnes löydän uusia lainauksia. Jatkossa varastoin löytöni suoraan tänne blogiin, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.

Minulla on tällä hetkellä kolme keskeneräistä kirjaa ja kaksi keskeneräistä postausta. Voitte siis odottaa uusia elonmerkkejä lähiaikoina. Ensi kertaan!