lauantai 11. tammikuuta 2014

Uudet haasteet - osa 2

Olen jakanut alkuperäisen postauksen kahteen osaan tägien mahtumiseksi. Tässä on sen jälkimmäinen puolisko.

Vadelmavenepakolainen
Miika Nousiaisen kohukirja, jos sitä niin voi nimittää, oli kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, kun äitini sai sen kummitädiltäni lainaksi. Bongasin kirjan olohuoneen pöydältä ollessani vatsataudissa kotona ja tartuin siihen, enkä sitten voinutkaan lopettaa ennen loppuun pääsemistä. Vaikka kirjasta tuli jollain lailla huono olo useampaan kertaan, se aiheutti inhotusta ja myötähäpeää, nautin silti huumorista ja omaperäisestä kirjoitustyylistä. Kirja oli päivässä luettu, melko ohut ja helppolukuinen siis. Hauska, toki, kamala, paikoin... mutta kokemus.

Neljä tähteä.
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen. Otava, 2007. S. 267.







Vihan liekit
Tämän olen tietysti lukenut ennenkin, mutta uudenuutukaisen elokuvan näkeminen aiheutti voimakkaan halun saada sama kokemus heti uudestaan, niinpä tartuin kirjaan, joka ei tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. Tuntui itse asiassa, että pidin siitä jopa enemmän kuin edellisillä lukukerroilla - johtuiko sitten upeasta elokuvasta vai mistä, ken tietää. Nautin kuitenkin suunnattomasti Nälkäpelin maailmaan palaamisesta, ja ehkäpä jonain päivänä opin vielä hyväksymään viimeisenkin osan. Mutta sitä en kyllä hyväksy, että siitä tehdään kaksi elokuvaa.

Viisi kiiltävää tähteä.
Suzanne Collins: Vihan liekit. WSOY, 2010. S. 412.










Silta 2 ja 4 ovat uskonnon oppikirjojani, jotka luin kokeita varten, enkä ala niitä tässä arvostelemaan. Aivan kelvollisia oppikirjoja.



Kuten huomaatte, olen siirtynyt uutuuteen nimeltä kuvat. Olen joskus selaillut muita kirjablogeja ja tajunnut, että hei, tyypithän laittaa kuvan lukemansa kirjan kannesta. Tulin siihen tulokseen, että se on viisasta, ja vuoden alku tuntui hyvältä ajalta aloittaa itsekin. Se on siis ensimmäinen uuden vuoden haasteistani, jotka olen ottanut vastaan.

Toinen on blogin kuvauksessakin mainostamani Suuri Klassikkokirjahaaste, jota toteutan yhdessä ystäväni Libertén kanssa. Hänen blogiinsa Haaveilijan punaiset siivet pääset tästä ja yhteiseen elokuvablogiimme If we were a movie pääset tästä. (If we were a movie on täysin englanninkielinen.) Suuri Klassikkokirjahaaste sai alkunsa äidinkielen vitoskurssilla, jolla saimme listan eri aikakausien suurimmista klassikkokirjoista. Päätimme jakaa listan kahteentoista osaan ja tulevan vuoden aikana lukea yhden kirjan kultakin aikakaudelta, paitsi romantiikasta ja postmodernismista kaksi, jotta saamme joka kuukaudelle yhden kirjan. Näin sivistämme itseämme ja pääsemme lukemaan kiinnostavia kirjoja:) Tammikuu on luonnollisesti antiikki, ja minun kirjani tässä kuussa on Homeroksen Odysseia, jonka juuri tänään hain kirjastosta.

Kolmas merkittävä kirjallisen elämän tapaus on Kirja&Kakku, joka on seurakuntani nuorten lukupiiri. Siellä käyn myös Libin kanssa. Kirja&Kakku käynnistyi joulukuussa ja jatkuu toukokuuhun saakka - luemme dystooppispainotteisia kirjoja ja syömme kakkua:) Myös täällä on kirja per kuukausi. Näiden lisäksi yritän ehtiä vielä lukea muutakin... mutta katsoo nyt. Eihän tässä mikään hoppu ole.

Niin, tällaisia ovat kuulumiseni tänään. Thaimaa oli ihana ja sain siellä vaikka mitä luettua - mutta siitä lisää myöhemmin! Onnellista kirjavuotta 2014!

Uudet haasteet

Hei kaikki ja iloista vuotta 2014! Aloitetaan huonoilla uutisilla: en tiedä, kuinka monta kirjaa luin viime vuonna. Kuten muistatte, viime päivityksessä olin päässyt lukuun 65 ja sen jälkeen luin vielä kenties muutaman kirjan, mutta Thaimaa vei ajatukseni ja sekoitti pääni, joten en loppujen lopuksi vuoden viimeisenä päivänä muistanut lainkaan ajatella koko kirjojenlaskuasiaa. No niin, voinen kuitenkin melkoisen varmasti sanoa, että alle seitsemänkymmenen jäätiin. Taidan nyt seuraavaksi kuitata lyhyesti nuo viime vuoden lopun kirjat ja sen jälkeen siirrymme ajakohtaisempiin asioihin.




Perillä

Ally Condien Tarkoitettu-trilogian viimeinen osa Perillä oli parempi kuin edeltäjänsä Rajalla, mutta ei yhtä hyvä kuin ykkösosa. Tämän kirjan ehdottomasti parasta antia oli Xanderin nouseminen kertojaksi Cassian ja Kyn rinnalle. Taattua peruslaatua, varsin hyvä kirja, ja mainio lopetus sarjalle. Kiitos Condie.

Neljä tähteä.
Ally Condie: Perillä. Tammi, 2013. S. 449.











50-luvun teinit Katarina Haavio ja Satu Koskimies
Tämä kirja on jatkoa kirjalle 50-luvun tytöt ja toteutettu samalla tavalla: se sisältää kummankin tytön päiväkirjamerkinnät, sekä lisäksi tällä kertaa kirjeet ja postikortit, joita he toisilleen lähettävät. Satu kirjoittaa edelleen aktiivisesti, Katasta taas kuullaan vain lyhyitä pätkiä silloin tällöin muutamaan vilkkaampaa kirjoituskautta lukuunottamatta. Enemmän hänen elämästään saadaan tietää Sadun merkintöjen sekä kirjeiden kautta. Ajankuva välittyy edelleen viehättävän selkeänä ja tekstiä on mukava seurata. Nyt kun tytöt ovat omanikäisiäni, heihin on myös helpompi samaistua ja yllättäen huomasinkin, aivan päinvastoin kuin edellisessä kirjassa, samaistuvani hurjasti enemmän Sadun kuin Katan sielunmaailmaan. Silti usein teki mieli paukuttaa järkeä kummankin päähän. Myös tyttöjen kokemus siitä, mitä naisen tulee olla, mitä hänen tulee sietää, mitä kestää ja miten käyttäytyä, erosi hurjasti omastani. Niin ne vain ajat muuttuvat.

Neljä ja puoli tähteä, plussaa tulee kirjeistä.
Katarina Eskola ja Satu Marttila: 50-luvun teinit Katarina Haavio ja Satu Koskimies. Kirjayhtymä, 1994. S. 559.

//MUOKKAUS 2.6.2015// Postauksen jälkimmäinen osa on nykyään toisessa postauksessa samalla nimellä ja lisäyksellä "osa 2".