perjantai 16. elokuuta 2013

Ai niin!

Piti sanoa jo edellisen postauksen lopussa, mutta unhodin. Näen tuolta tilastoista, että blogissa käy kohtuullisen paljon ihmisiä - se on ihanaa!! On todella mukava tietää, että luette ja seuraatte kirjoituksiani. Olisi kuitenkin tosi kiva, jos jättäisitte käynnistänne jonkin jäljen - kommentoikaa siis! Kaikki ajatukset ovat tervetulleita. Hyvä on, vihakommentteja tuskin arvostan, mutta jos sinulla on positiivista palautetta, rakentavaa kritiikkiä, mielipide jostakin lukemastani kirjasta, tai muuten vain jotain sanottavaa blogistani, niin kerro rohkeasti:)

torstai 15. elokuuta 2013

Jatkoa edellisesta numerosta - osa 2

Olen jakanut alkuperäisen postauksen kahteen osaan tägien mahtumiseksi. Tässä sen jälkimmäinen puolisko.


Samalla kirjastokerralla kun lainasin Furubaa ja I was Jane Austen's Best Friendin, lainasin paljon muutakin. Yksi niistä kirjoista oli keväällä elokuvaksi tullut Beautiful Creatures, jonka siis luin alkukielellä. Kirja todella yllätti positiivisesti, sillä elokuvan trailerin perusteella kyseessä ei ollut kummoinenkaan kertomus. Kuitenkin, nyt kuten niin usein muulloinkin, kirjan taso on paaaljon korkeampi kuin elokuvan. En tosin ole nähnyt elokuvaa, joten en myöskään viitsi suoralta kädeltä sitä tässä tuomita.

Kirjassa oli ihastuttava syvän etelän henki. Monen hahmon puhe oli kirjoitettukin etelän aksentilla, joten oli helppo kuvitella miltä he näyttivät ja millainen ääni kenelläkin oli. Ylipäätään hahmot olivat hyvin uskottavia ja ainakin minulle helposti samaistuttavia; olivathan he kuusitoistavuotiaita ja lukiossa, vaikkakin valtameren toisella puolella. Myös aikuishahmoihin oli vangittu taitavasti ihmisen olemus.

Fantasian osalta kirja yllätti myöskin: idea oli omaperäinen ja yksityiskohtaisesti toteutettu. Se toimi hyvin. Paranormaali romanssi ei tosin näinä aikoina ole mikään erikoinen idea, mutta romanssin paranormaali osa oli hyvinkin. Lenasta sen paremmin kuin Ethanistakaan ei tullut lempi-ihmistäni, mutta kaikessa silloin-tällöisessä ärsyttävyydessäänkin he olivat hyvin inhimillisiä. (En varmaan itsekään olisi lempi-ihmiseni, sillä olen välillä niin rasittava että ihmettelen miten läheiseni jaksavat.) Ja sehän on elämää. Elämän kuvauksena kirja oli siis hyvin onnistunut.

Nautin kovasti tästä kirjasta. Rakenne toimi hyvin, vaikkakin lopun "suuri paljastus" ei ollut ainakaan minulle niin yllättävä kuin miksi se oli ehkä suunniteltu. Ylipäätään lukukokemus oli hieno ja suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille.

Neljä ja puoli tähteä.
Kami Garcia & Margaret Stohl: Beautiful Creatures. Penguin, 2013. S. 563.



Viimeinen tähän päivitykseen tuleva kirja on nimeltään Across the Universe: Matka alkaa. Olin katsellut tätä kirjaa pitkään Suomalaisessa ja himoinnut sen ostamista, mutta kalliin hinnan takia olin pidättäytynyt moisesta. Kun nyt sitten näin sen kirjastossa tällä jo kuuluisaksi käyvällä reissullani, lähti sekin mukaan. Kirja oli... jännittävä.

Spoiler

Across the Universe alkaa kohtauksella, jossa Amyn perhe jäädytetään arkkuihin kolmeksisadaksi vuodeksi, jotta he herätessään voisivat auttaa uuden planeetan asuttamisessa. Kun Amy herää, on matkaa jäljellä edelleen viisikymmentä vuotta. Amy tutustuu Seuraajaan, joka
kirjoitusta jatketaan kaksi päivää myöhemmin
joka siis on aluksen tuleva johtaja. Muitakin jäädytettyjä alkaa sulaa - joku kääntää heiltä virran pois, ja he kuolevat, mikäli arkun kantta ei avata ajoissa/arkkua ei työnnetä ajoissa takaisin kryolokeroon. Amy ja Seuraaja alkavat selvittää tapahtumia.

Ohi

Kirjan juoni on mielenkiintoinen ja jännitys tiivistyy hienosti loppua kohden. Aloitin kirjan joskus jonkun viikon keskellä ja luulin lukevani sitä viikonlopun yli, mutta luinkin sen loppuun perjantai-iltana - en pystynyt enää jättämään kesken. Across the Universessa ei ollut paljon huumoria, mikä teki jälleen kirjasta raskaamman kuin mitä se olisi muuten ollut. Joka tapauksessa pidin kirjasta - vaikea idea oli toteutettu hyvin.

Neljä tähteä.
Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa. Otava, v. 2012. S. 399.



Tällä hetkellä luen Maggie Stiefvaterin uudehkoa kirjaa The Scorpio Races. Äidinkielen neloskurssilla pitää lukea Tuntematon sotilas, joten sitäkin aloittelen kohta. Lisäksi minulla on lainassa mm. Miljoona aurinkoa, joka on Across the Universen jatko-osa... Tässä odotellessa:)

Jatkoa edellisesta numerosta

Hellurei! Olen palannut Ruotsista (siellä oli mahtavaa!!!) ja koulukin alkoi tänään. Mukavaa oli nähdä kaikkia tuttuja naamoja taas, kun ei ole ehtinyt suurinta osaa koko kesänä tavata. Huomenna aloitamme lukujärjestyksen mukaisen opiskelun... Omani on kyllä ykkösjaksossa varsin mukava; vain kuusi kurssia ja vain kivoja aineita.



Palatakseni kuitenkin niihin lukemiini kirjoihin. Sain ihanan lahjoituksen keväällä: Anni Swanin koko tuotannon!! Näistä ensimmäisen luin tuossa joskus jossain vaiheessa kesää ja kirjan nimi on Tottisalmen perillinen.

Tottisalmi on iso kartano jossain päin Suomea ja tämä kirja kertoo sen asukkaista (yllättäen). Kirjassa pureudutaan syvälle vanhan suvun sisäisiin ristiriitoihin ja salajuoniin, pohditaan paljon oikeaa ja väärää sekä hyvyyttä ja pahuutta ihmisessä. Aikakauden kirjoille tyypillisesti loppuratkaisu menee kaikessa täydellisyydessään ja unenomaisessa ihanuudessaan aivan överiksi, eikä ole enää kovin uskottava, mutta kohtuullisen paljon vanhaa kertomakirjallisuutta lukeneena hyväksyn sen täysin. Se kuuluu asiaan.

Hahmot Tottisalmen perillisessä ovat uskottavia ja helposti lähestyttäviä, ihmisen arkkityyppejä, joita löytyy jokaisen lähipiiristä nykypäivänäkin. Juoni toimii eikä jää hidastelemaan, vaan edistyy koko ajan hyvää vauhtia ja välillä reiluinkin harppauksin. Ajakuva on hersyvän ihanan aito - vaikka niin erilainen kuin se maailma missä minä elän, voin hyvin kuvitella itseni kirjan aikaan! Mitään ei tarvitse pahemmin ihmetellä tai lukijan kärsiä tietämättömyydestään.

En muista enää tarkkaan tuoretta mielipidettäni kirjasta, mutta näin jälkikäteen arvostelisin sen ehkäpä neljällä tähdellä.
Anni Swan: Tottisalmen perillinen. WSOY, v. 1951 (kymmenes painos). S. 200



Kesän rippikoulujen teemakirja oli Humiseva harju. Sain sen lopulta mummolassa luettua loppuun saakka ja kirja olikin... melkoinen kokemus.

Humiseva harju on raju ja rumakin kertomus, mutta kuitenkin se kuvaa vahvasti ja aidosti ihmisyyden syvimpiä vaistoja ja olemusta. Hahmot ovat kärjistettyjä ja vaikeita, mutta en väitä, etteikö jokainen meistä olisi silloin tällöin vastaavanlainen. Toivottavasti ei kuitenkaan koko ajan.

Kirja myös vaatii lukijalta aikaa ja kärsivällisyyttä. Isona plussana voin mainita sen, että kirja edistyi koko ajan; se ei ollut yksi niistä, joissa kirjanmerkki tuntuu pysyvän ikuisesti paikallaan, vaikka lukee tunteja tuntien jälkeen. Humisevan harjun kirjanmerkki kyllä liikkui; kärsivällisyyden ja ajan vaatiminen ei johtunut siitä. Enemmänkin siitä, että kirja on raskasta luettavaa, eikä se sisällä juurikaan huumoria, mikä aina keventää raskastakin taakkaa. Kuitenkin kun se loppui, tuntui, että se loppui aika nopeasti. Kaikin puolin siis erikoinen kirja.

Neljä tähteä.
Emily Brontë: Humiseva harju. WSOY, v. 2012. S. 380. (Englanninkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1847.)

//MUOKKAUS 2.6.2015// Postauksen jälkimmäinen puolisko löytyy nykyään toisesta postauksesta samalla nimellä, lisäyksellä "osa 2".

lauantai 10. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä...

Ihan muutama päivä vielä. Tiistaina palaan kouluun, eikä siinä mitään, ihan mukavaa oikeastaan:) En kuitenkaan ajatellut mennä leireilemään koulun eteen maanantai-tiistai-yöksi, kuten eräät opiskelijamme edellisenä vuonna... Ei, ihan niin kiintynyt koulunkäyntiin en sentään ole.

Ajattelin nyt viimein esitellä lukijoille kesän lukulistaa. Olemme kohta lähdössä äidin kanssa Ruotsin risteilylle, enkä ole vielä edes pakannut, joten en ehkä ehdi kovin pitkästi selostaa. Pääasia kuitenkin olisi, että saisin päivitettyä kaiken tähän mennessä lukemani - olen ollut toivottoman laiskalla tuulella.



Saldo on noussut kymmenellä sitten viime näkemän, joten luettuna on nyt 49 kirjaa. Niistä ehkä jännittävimpänä lisänä tämän vuoden kirjaskaalaan on minulle uusi manga-sarja Fruits Basket, jota rakas ystäväni Chrystal on minulle niin pitkään ja hartaasti mainostanut. Ollessani kirjastossa muutamia viikkoja sitten taivuin viimein ja lainasin kaksi ensimmäistä osaa. Huomasin, että tämähän on itse asiassa aika hyvä sarja, ja tähän mennessä olen lukeut osat 1-5. Jatkan samaa manga-politiikkaa kuin Nanan kanssa - en aio enkä halua tähdittää keskeneräistä tarinaa. Suosittelen Furubaa kuitenkin mielelläni - kyseessä on ihanan valoisa ja huumoripitoinen fantasiamangasarja, jonka kaikki hahmot ovat vahvoja ja omanlaatuisia persoonallisuuksia. Sopii hyvin kenelle tahansa:) Itse olen lukenut sarjaa englanniksi ja pitänyt englanninkielistä käännöstä sujuvana, helppolukuisena ja ymmärrettävänä. Suomenkielisestä en valitettavasti osaa sanoa mitään nyt enkä luultavasti jatkossakaan - olen kehittänyt sellaisen ennakkoluulon suomenkielistä painosta vastaan, etten usko lukevani sarjaa suomeksi lainkaan.



Lainatessani Furuban ensimmäisiä osia lainasin muitakin englanninkielisiä kirjoja. Niistä ensimmäisenä luin kirjan nimeltä I Was Jane Austen's Best Friend. Jokainen tätä blogia pidempään seurannut tietää kiintymykseni Jane Austenin tuotantoon, joten arvata saattaa, ettei minun tarvinnut kuin nähädä kirjan nimi ja se oli kädessäni matkalla kotia kohti. Kirja on tosiin henkilöihin ja tapahtumiin perustuva valoisa päiväkirjakuvaus yhdestä kuukaudesta vuonna 1791, jonka Jane Austen sekä hänen serkkunsa Jane (kirjassa Jenny) Cooper viettävät yhdessä Janen kotona. Kirjan todellisuus on sama kuin Austenin tuotannossa - nuorien naisten mieltä askarruttavat avioliitto, puvut, tanssiaiset. Kuitenkin kirjaan syntyy myös syvällisempi ja vakavampi aspekti käsiteltäessä Janen perhettä ja perheen sisäisiä ristiriitoja sekä ihmissuhteita. Ne ovat asioita, jotka vielä nykypäivänäkin tuntuvat tutulta ja helpolta ymmärtää, niin paljon ei ihmisluonne kahdessasadassa vuodessa muutu.

Kaiken kaikkiaan I Was Jane Austen's Best Friend oli ihastuttava ja avartava lukukokemus, jota suosittelen kenelle tahansa aikakaudesta kiinnostuneelle. Kirjan lukeakseen ei tarvitse tuntea lainkaan Jane Austenin tuotantoa, sillä kirja sijoittuu aikaan ennen Austenin romaanien julkaisemista.

Viisi tähteä.
Cora Harrison: I Was Jane Austen's Best Friend. Macmillan, 2010. S. 342.
Jos olet kiinnostunut Jane Austenista ja hänen maailmastaan, ja suunnittelet matkaa Brittein saarille, suosittelen käyntiä Bathin kylpyläkaupungissa. Siellä sijaitsee ihastuttava pieni museo nimeltään Jane Austen Centre, jossa vieraileminen on todellinen elämys. Museon sivuihin voit tutustua täällä, ja omasta vierailustani Jane Austen Centre'iin voit lukea hyvin lyhyen esittelyn täällä.



Nyt minun on todellakin mentävä pakkaamaan, koska onnistuin taas innostumaan liikaa lukemistani kirjoista eikä siis jäänyt aikaa kertoa kaikista. No, yritän palailla myöhemmin taas:) Hyviä viimeisiä kesäpäiviä!!