perjantai 31. toukokuuta 2013

Päätin aktiivistua

Hei kaikki! Kuten otsikko kertoo, päätin ruveta aktiiviseksi ja kerrankin kirjoittaa kunnolla vain parista kirjasta. Saldo on siis nyt 33, hyvää vauhtia etenemme elämässä, ja pian taas joskus lisääkin!



Elämäni seinäruusuna
ÄLÄ IKINÄ KOSKAAN KATSO ELOKUVAA ENNEN KIRJAN LUKEMISTA. Vaikka tässä tapauksessa se ei ollut niin paha virhe kuin yleensä. Tein siis juuri sen mitä kielsin teitä tekemästä, eli katsoin elokuvan The Perks of Being a Wallflower, suomeksi tunnetaan myös nimellä Elämäni seinäruusuna. Katsoin sen, koska Emma Watson. Rakastuin siihen, koska a) Emma Watson, b) Ezra Miller/Patrick ja c) se on mielettömän hyvä elokuva. Luin kirjan, koska noin mahtava elokuva ei mitenkään ole voinut syntyä huonosta kirjasta.

Olin oikeassa.

Kirja koostuu Charlien kirjoittamista kirjeistä nimettömälle ystävälle, jota hän ei ole ikinä tavannut, mutta jolle hän purkaa elämänsä yksityiskohtia myöten, kuitenkin pysyen samalla itse identifioimattomana. Hän ei kerro sukunimeään ja ystäviensä sukunimiä, ei kotikaupunkiaan tai osavaltiotaan, sillä hän haluaa, ettei ystävä tiedä kuka hän on. Hän ei myöskään kuvaile kovin paljon - lähinnä taloja, sitä miltä paikoissa näyttää. Ihmisiä ei niinkään, ja sen vuoksi elokuvan katsominen oli oikeastaan kiva. Yleensä inhoan sitä, etten voi muodostaa omia mielikuviani, mutta entä kun ei ole materiaalia, jonka pohjalta mielikuvat muodostaisi? Siinä mielessä elokuvalla aloittamisesta oli paljonkin iloa.

Spoiler

Charlie on aloittamassa lukiota. Hänen paras ystävänsä on tehnyt keväällä itsemurhan, oletettavasti koska hänellä oli "ongelmia kotona". Päivää ennen lukion alkua Charlie kirjoittaa ensimmäiseen kirjeen ystävälle, koska häntä pelottaa. Lukija pääsee seuraamaan Charlien koko kouluvuotta läheltä, hänen omien elävien kertomustensa mukana. Charlie vuodattaa paperille syvimmätkin salaisuutensa, fantasiansa ja ajatuksensa.

Kirjeet kertovat niin koulusta kuin yksityiselämästäkin, perhejuhlista, jalkapallo-otteluista, ensisuudelmasta ja rakkaudesta. Kun Charlie viimein löytää yhteisen sävelen Samin kanssa, tyttö tekee jotain, mikä herättää Charliessa epämiellyttävän tunteen. Pian Charlien lapsuudesta paljastuu ikävä seikka, joka selittää paljon hänen ongelmiaan. Kuitenkin lopussa Charlie kirjoittaa:

"Koska en voinut olla tuntematta, miten paljon rakastin Helen-tätiä, joka osti minulle kaksi lahjaa."

Kirja loppuu tasan vuotta myöhemmin, päivää ennen Charlien toisen lukiovuoden alkua. Hän ei ole varma, onko hänellä enää aikaa kirjoittaa kirjeitä, koska hänellä saattaa olla liian kiire "osallistua". Ja viimeiset lauseet jättävät lukijalle, ystävälle, turvallisen ja luottavaisen olon.

Ohi

Kirja on todella upea kertomus nuoruudesta, sen ylä- ja alamäistä, onnesta ja murheista. Se on myös upea kertomus ystävyydestä ja ihmisyydestä, siitä miten kaikki ei ole mustavalkoista. Ainut mikä minua erityisesti häiritsi oli huoleton ja salliva suhtautuminen pähteisiin aina tupakanpoltosta huumeiden käyttöön, mutta se tuntuu olevan yleistä amerikkalaisissa nuortenkirjoissa - ainakin siltä osalta, mitä minä olen lukenut. En silti kannustaisi ketään polttamaan ruohoa tai varsinkaan mitään vahvempaa (sanoi Bob mitä sanoi).

Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta erittäin paljon, ja lisäksi pidin erittäin paljon myös elokuvasta. Voin suositella molempia kaikille, sillä mielestäni ne ovat parhaimmillaan yhtenä kombona, täydentäen toisiaan taidokkaasti. Elokuvasta tietysti puuttuu asioita, joita on kirjassa, mutta jotkin asiat taas tulevat elokuvassa esille paljon paremmin. Siis: molemmat, ei jompaa kumpaa, mikäli suinkin mahdollista!!!

Neljä ja puoli tähteä. Päihteet vievät puolikkaan, muuten olisi täydet.
Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna. Basam Books, 2010. S. 235.



Rakkauskirjeiden salaisuus
Ehkä huonoiten nimetty Christie, johon olen törmännyt. Englanniksi nimi on The Secret of Chimneys, mikä on huomattavasti osuvampi nimi kirjalle. Tämä suomenkielinen kuulostaa joltain Viisikko-jutulta... eikä edes ole tarpeeksi kattava. No niin, no niin, asiaan.

Ostin vuoden viimeisen koeviikon päättymisen kunniaksi itselleni kaksi Agatha Christietä. Rakkauskirjeiden salaisuus ja Sininen juna koristavat siis nyt kirjahyllyäni, ja niistä ensimmäinen on jo luettu. Kirja oli hyvä, kiinnostava, siinä oli monta täydellisen valloittavaa hahmoa ja juoni oli taidokkaasti rakennettu, kuten olettaa saattaa. Silti, vaikka tunnen Christien tuotantoa mielestäni jo melko kattavasti, yllätyin lopussa täysin. Tunsin itseni melkein naurettavaksi, kun en ollut itse tajunnut. Mutta sehän Christien teosten valloittava salaisuus onkin!

Kirja ei ollut neiti Marple eikä Hercule Poirot, vaan pääosaa esitti Anthony Cade-niminen mies sekä Herzoslovakia-niminen maa (onko sellaista edes olemassa?). Varsinaisina aivoina jutussa oli kuitenkin Scotland Yardin tarkastaja Battle, joka takakannen mukaan esiintyy myös neljässä muussa Christiessä. Miellyttävä ja viisas mies.

Kaiken kaikkiaan varsin miellyttävää ja helppolukuista dekkaria kaipaaville tämä kirja sopii kuin nenä päähän. Myös näihin ihaniin alkukesän päiviin se istui täydellisesti.

Neljä tähteä.
Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus. WSOY, kyseisen painoksen julkaisuvuotta ei kerrota, mutta ensimmäinen suomenkielinen painos on vuodelta 1948, kun taas uusi käännös vuodelta 1995. S. 278.



Maanantaina lähden riparille, ensimmäiselle kesän kolmesta. Toivottavasti sielläkin jäisi aikaa lukea jotain... muutakin kuin Raamattua siis:) Kuulette minusta sitten taas joskus aikaan x!

ONNEA KAIKILLE HUOMENNA VALMISTUVILLE!!!!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Argh... - osa 2

Olent tägien mahtumisen vuoksi jakanut alkuperäisen postauksen kahteen osaan. Tässä on sen jälkimmäinen puolisko.


Näkymättömät kädet
Äidinkielen 3-kurssin lukemistoa, sarjakuvaromaani. Todella raskas yhteiskunnallinen kirja, ihan oikeista ja tärkeistä asioista, mutta raskas. Nopeasti luettu, tosin, sarjakuva kun kuitenkin on, mutta synkkä väritys ja rankat aiheet aiheuttivat lukuhaluttomuutta. (Myös konkreettinen paino oli huomattava, äidinkielen käsikirja tuntui tämän jälkeen mukavan kevyeltä ja kompaktilta pakkaukselta.)

Viimeinen sivu on mieletön.

Kolme ja puoli tähteä.
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet. WSOY, 2011. S. 215.



Politically Correct Bedtime Stories
Lupaava nimi, eikö? Tästä oli pätkä englannin 2-kurssin kirjassa ja teksti oli niin hulvatonta, että päätin lukea kirjan. Sen tein, ja teksti todella oli hulvatonta. Yleisimmät lastensadut on muokattu muotoon, jossa ne ovat poliittisesti korrekteja. Ketään loukkaamatta, syrjimättä ja kaikille tasapuolisen hyviin loppuratkaisuihin päätyen voimme todeta, että tämä kirja pitäisi kääntää suomeksi, mitenkään suomalaisten kielitaitoa tai englannin kielen arvokkuutta väheksymättä.

Rakkaus<3

Viisi tähteä.
James Finn Garner: Politically Correct Bedtime Stories. Souvenir Press, 1994. S. 79.



Saituri
Myös äidinkielen 3-kurssin lukemistoa. Juuri eilen pidimme tästä kattavan esitelmän. Näytelmä on hyvin vanha mutta edelleen ajankohtainen. Komediaksi tarkoitettu ja ihan huvittava lukukokemus, ellei siihen suhtaudu liian vakavasti. Omalla tavallaan äärimmäisen pimeä. En kyllä menisi katsomaan tätä teatterissa, vaikka se varmasti olisi siellä huimasti parempi kuin kirjana.

Kaksi ja puoli tähteä.
Molière: Saituri. WSOY, 1999. (näytelmä ensi kerran julkaistu ranskaksi 1688). S. 139.



Grand Tour - Matkalla maailman ympäri
Uskomaton matkakertomus 1920-luvun brittiläisestä imperiumista! Agatha Christien lähti miehensä kanssa mainostamaan Lontoossa järjestettävää näyttelyä ja pääsi kiertämään maailman ympäri laivalla. Kirjeet, jotka hän lähetti äidilleen ja siskolleen, ovat säilyneet ja hänen tyttärenpoikansa Mathew Prichard on koonnut ne kirjaksi. Mukana on paljon inspiroivia kuvia mitä erilaisimmista paikoista, sekä kuvia kirjeistä ja lehtileikkeistä, joita hän lähetti kotiin Englantiin. Ajankuvana ja matkakertomuksena kirja on todella mielettömän hyvä, mutta sopii myös Christien ihalijoille, jotka tahtovat tutustua maailman parhaaseen rikoskirjailijaan hitusen paremmin:)

En vain pääse yli tästä. Liian upea kirja.

Viisi tähteä.
Mathew Prichard (toimittanut): Agatha Christie: Grand Tour - Matkalla maailman ympäri. Paasilinna, 2012. S. 384.



Palailen taas ehtiessäni. Enää muutama koulupäivä jäljellä! Ihanaa!

VUOSISADAN PARASTA KESÄÄ KAIKILLE!!!

Argh...

Heissan, täällä vihdoin jälleen ollaan ja monen monta kirjaa olen taas kirinyt edellisestä päivityksestä. Tässäpä tulee. (Saldo on nyt 31.)



Siivet varpaiden välissä
Tuija Lehtisen vanha vanha kirja jonka bongasin Kallion kirjaston nuortenosastolta etsiessäni hypärilukemista. Alku aika tasaista ja tyypillistä Tuijaa, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä rajummaksi meno kävi. Olin ihan yllättynyt. Vantaalaisen lähiöjengin elämästä sai varsinaisen seikkailukertomuksen ja erityisesti minua ilahdutti se, että yksi arvaukseni/unelmani osui oikeaan - melkein... Ajattelin nimittäin, että pari tyyppiä kirjassa olisivat olleet homopari - no, arvasin puoliksi oikein:) Se oli todella piristävää, sillä en muista törmänneeni homoihin Tuijan kirjoissa muuten. Päähenkilö oli myös todella hauska ja mielenkiintoinen tyyppi, vaikka vaikutti aluksi ihan samanlaiselta kuin Tuijan muutkin mieshahmot. Erilaisuutta kuitenkin toi Tinnin erikoinen sukutausta...

Kolme ja puoli tähteä.
Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä. Otava, 1989. S. 237.



Sverige-Finland: en kärlekshistoria
Ihastuttava kirja! Päätin petrata ruotsintaitojani tällä kirjalla, josta oli muutamia pätkiä ruotsi2:n kirjassa ja valinta oli oikea. Kirja oli ehkä suunnattu vähän nuoremmille - päähenkilöt olivat seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisia - mutta se ei estänyt minua pitämästä kirjasta.

Spoiler

Ruotsalaisen Saran [saara] kouluun tulee suomalainen teinijoukkue pelaamaan lätkän ystävyysmatsia. Sara ikään kuin tutustuu suomalaiseen Veijoon ja kun pojat palaavat Suomeen, aloittavat Veijo ja Sara pitkien puheluiden jokailtaisen maratonin. Hankaluuksia aiheuttavat Saran entinen poikaystävä Henke Larsson (ei jalkapalloammattilainen vaan jääkiekon harrastaja) sekä Saran luvaton matka Suomeen Veijoa tapaamaan.

Ohi

Kirja oli vain ihan mielettömän suloinen!! Oli myös hauskaa, että välillä tekstissä oli suomenkielisiä repliikkejä ja pilailtiin Suomi-Ruotsi asetelmalla... Nautin, tajusinkin melkein kaiken! Ei siis kovin vaikeaa kieltä.

Neljä tähteä.
Charlottta Cederlöf: Sverige-Finland: en kärkelshistoria. Tiden, 2002. S. 124.



Vieras
Stephenie Meyerin kirja josta juuri on tullut (vai vasta tulossa?) elokuva ulos, joten päätin, että on viimein aika lukea se. Olisi voinut olla jo aiemmin! Kirja on aivan mieletön SF-tarina, jossa on kaikki oikeat elementit eikä mitään liikaa! Uskomatonta, miten joitain ihmisiä on siunattu tuollaisella mielikuvituksella.

Vaikka et olisikaan Meyerin ihailija, tämä kirja sinun tulisi lukea. Se ei ole Twilight... kaukana siitä!

Viisi tähteä. Antaisin vaikka kymmenen.
Stephenie Meyer: Vieras. WSOY, 2009. S. 702.

//MUOKKAUS 2.6.2015//  Postauksen loppuosa löytyy nykyään toisesta postauksesta samalla nimellä ja lisäyksellä "osa 2".