torstai 11. huhtikuuta 2013

Laiska lapsi

Taidan nykyään aloittaa jokaisen päivätyksen pahoittelulla siitä, että olen jälleen ollut saamaton enkä päivittänyt pitkään aikaan, varsinkin kun luettuja kirjoja on (jälleen kerran) kertynyt melkoinen määrä. Parasta siis mennä suoraan asiaan. Yleensä laitan kirjat siihen järjestykseen, jossa olen saanut ne loppuun, mutta nyt tauko on todellakin ollut niin pitkä, etten enää edes muista. Enjoy, my friends.



Vastarinta
Espanjalainen Laura Gallego García aloitti kirjoittamaan Idhunin kronikoita ollessaan 15-vuotias ja sen huomaa. Ensimmäinen kirja on kyllä kiinnostava fantasiapaketti, mutta kirjoitustyyli vielä hiukan haparoivaa ja omaa suuntansaa hakevaa. Tarina oli kuitenkin hyvin rakennettu ja monet hahmot olivat todella kiinnostavia, eivät aivan tavallisia fantasiahahmon arkkityyppejä. Maailma oli hyvä ja kokonaisuutena nautin kirjasta, vaikka jotkut kohdat olivat vähän tylsiä ja toiset liian rönsyileviä. Minun on silit ehkä pakko lukea myös kakkososa, sillä haluan tietää, kummin Victoria valitsee.

Kolme ja puoli tähteä.
Laura Gallego García: Vastarinta. Bazar, 2010. S. 542.



Rönsyilevä talo
Tässä siis vielä näitä liikkuvia rakennuksia, joita esiintyi jo viime kirjauksessa:) Rönsyilevä talo jatkaa ja tietääkseni päättää itsenäisten teosten sarjan, johon siis kuuluvat myös Liikkuva linna ja Leijuva linna. Se on ihastuttava kertomus nuoresta Charmainista, joka lähetetään isoisosetänsä avioliiton kautta Williamin luokse talonvahdiksi sillä välin kun William on keijujen luona poistattamassa lupokinmunia vartalostaan. Kuulostaako pimeältä? Mutta tarina on ihana ja hahmot ovat ihan mahtavia. Charmain on naiiviuudessaan, itsekkyydessään ja uusavuttomuusdessaan välillä todella ärsyttävä, mutta hän kasvaa kirjan kuluessa. Peteristä on siinä suurta apua. Kulkuri on ihana mutta raivostuttava (en ole varsinaisesti koiraihminen) ja isosetä William on paras. Tarina on rakennettu hienosti, emmekä tietenkään selviä tämän luoka seikkailusta ilman Howlia ja Sophieta:)

Kiitos, Diana Wynne Jones, upeasta työstäsi. Lepää rauhassa. Viisi tähteä.
Diana Wynne Jones: Rönsyilevä talo. WSOY, 2008. S. 270.



Kadotettu manner
Jatkoa Käveleville koneille. Hester ja Tom ovat noin 18-vuotiaita, kun joutuvat tulitaistelun jälkeen laskeutumaan jääkaupunki Anchorageen ja siitä alkaakin melkoinen vauhdin ja vaarallisten, kiusallisten, ärsyttävien ja loppujen lopuksi enimmäkseen hyvien tapahtumien sarja. Kirja on kirjoitettu samalla mukaansatempaavalla tyylillä kuin edellinenkin, vaikka lopun "suuri paljastus" onkin hiukan kökösti ilmaistu. No, ehkä annamme sen anteeksi - onhan kirjoittaja kuitenkin mies.

Neljä ja puoli tähteä (ei Shrikea, nyyh...)
Philip Reeve: Kadotettu manner. Karisto, 2005. S. 344.



Lisäksi olen lukenut Ellan ja Paterockin, joka ei ollut niin hyvä kuin lyhyemmät Ella-kirjat, sekä Muumipeikon ja pyrstötähden. Se oli ihan hauska, kiinnostava, mutta ei mitenkään erinomaisen hyvä. Loppu oli ärsyttävän keinotekoisen tuntuinen.

Jos en todellakaan ole lukenut välillä muuta (kuvittelen aina lukeneeni enemmän kuin mitä todella olen), saldo on nyt 24. Ei todellakaan tule sataa kirjaa tänä vuonna.

PS. Kevät on myöhässä! Lunta sataa edelleen eikä mikään edisty mihinkään! Paniikki!!!!