maanantai 31. joulukuuta 2012

100!

Viimeiset kirjat! Mahtava tunne! Vaikka tulikin aikamoinen kiire, mutta valmista silti!


Siinhän se meni, Lewis olisi ollut kiinnostavampi mutta oli Tolkienkin ihan kiva luettava. Liitteistä luin vain kiitokset mutta siellä oli paljon "turhaa", mm. luettelo Tolkienin elämän tärkeistä vuosista ja julkaistuista teoksista. Jees. Kiire tuli loppua kohden, enkä nytkään paljon ehdi, mutta katsotaan jos saisin kirjoitettua syvällisemmän arvion sitten ensi vouden puolella:)

Kolme tähteä.
Humphrey Carpenter: J.R.R. Tolkien - elämäkerta. Loisto, v. 1988. S. 343 (liitteet mukaan luettuna).


Tästä olenkin jo aiemmin puhunut, upea runokirja, mutta nyt ei siitäkään sen enempää. kääntelin vain sivuja ja luin ultranopeudella että pääsisin loppuun saakka ajoissa:)

Esa Mäkijärvi: Kaukainen maa. Teos, v. 2011. S. 80.


Se oli sitten siinä. Nähdään ensi vuonna uudestaan, rakkaat!

lauantai 29. joulukuuta 2012

98 kirjaa! Kyllä tästä vielä selvitään! - osa 2

Tägien mahtumisen takia olen jakanut alkuperäisen postauksen kahteen osaan. Tässä on sen jälkimmäinen puolisko.

Vaarallinen talo
Lisää taattua Christietä... Eipä tästä sen kummemmin. Uskomaton arvoitus, jolla on yksinkertainen selitys - niin kuin aina.

Neljä tähteä.
Agatha Christie: Vaarallinen talo. WSOY, v. 2010 (ensimmäinen painos suomeksi 1936). S. 258.

Andalusian karkea suola
Juonellisesta teoksesta tähän hyppääminen oli, sanoisinko, kulttuurishokki. Mutta shokista ylipäästyäni nautin tästä kirjasta, joka oli... erilainen. Tilannekuvia, tunnelmia, Espanjaan muuttaneen suomenruotsalaisen elämästä ja kulttuurien yhteentörmäyksestä niin maiden välillä kuin maan sisälläkin. Ruoka kulkee koko ajan ikään kuin punaisena lankana halki teoksen - lopetettuani minulta tulivat valkosipulimakkarat ulos korvista.

Uskomattoman vahvaa tunnelmankuvausta. Kirjassa ei tosiaankaan ollut juonta, vaan se koostui tilanteista, joissa kaikissa oli oma tunnelmansa, joka välittyi läpi äärimmäisen vahvana. Luettuani mietin, miten on mahdollista luoda niin vahvoja tunnelmia kertaakaan puhumatta tunnelmasta sanallakaan, enkä vieläkään tiedä. Tässä kirjassa se kuitenkin onnistui valla mainiosti. Sopivassa suhteessa surua ja iloa, salaperäisyyttä ja avoimuutta, vihaa ja hauskuutta.

Äärimmäisen nautinnollinen lukukokemus, viisi tähteä.
Vivi-Ann Sjögren: Andalusian karkea suola. Schildts, v. 200. S. 275.

Syyttömyyden taakka
Vielä lisää sitä Christietä... Vähän erilaista tosin - rauhallisempaa. Poirotin ja Marplen puute luo kirjaan aivan erilaisen sävyn ja tunnelman, josta tavallaan pidän, vaikkei se olekaan Dame Agathan kirjoille tyypillinen. Tuntui, että tässä kirjassa pääsin syventymään hahmoihin tarkemmin, kun usein Hastingsin ja Poirotin persoonat vievät niin paljon tilaa, että muista on vaikea saada täydellistä otetta.
Vaikka alkuasetelma kenties tuntui vähän turhan asetellulta ja tarkoituksella tehdyltä, tarina korvasi sen seikan. Erilaista verrattuna Christien "tavanomaisiin" teoksiin oli se, että Syttömyyden taakka sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, kun niin usein tapahtuma-aika on sotien välillä. Kirjassa pohdittiin myös syvällisesti selvittämättä jääneiden rikosten jälkeensä jättämää taakkaa - syyttömien harteille jäävää taakkaa.

"Eivät syylliset ole tärkeitä. Vaan syyttömät." - Hester Argyle

Viisi tähteä.
Agatha Christie: Syyttömyyden taakka. WSOY, v. 2010 (1. painos suomeksi 1976). S. 238.

98 kirjaa! Kyllä tästä vielä selvitään!

Joulu on ohi ja uusi vuosi edessä päin - mutta ei ennen kuin vielä kaksi kirjaa on purkissa! Ensimmäisessä postauksessa puhuin haasteen ylisuorittamisesta, mutta se taitaa jäädä tekemättä. Yhdellä kirjalla saatan päästä ylitse, jos olen oikein ahkera, mutta en lupaa. Ihanaa kuitenkin tuntea, että pystyn tähän.

Aikataulukon arvoitus
Taattua Christietä... taas kerran luulin, että nyt minut on petetty, ei se voi olla näin yksinkertaista - en ilmeisesti koskaan opi! Minun pitäisi kirjoittaa isoin punaisin kirjaimin peiliini: CHRISTIE EI PETÄ. No hyvä on, yhden kerran olin vähän pettynyt, Lordin kuoleman kanssa, mutta se oli ainut kerta. Tämä nainen hallitsee aiheensa.

Neljä tähteä.
Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus. WSOY, v. 1989. S.228.

The World of Downton Abbey
Downton Abbey on yksi television historian parhaita sarjoja ja sain äidiltä etukäteisjoululahjaksi kirjan, joka taustoittaa ja syventää kahden ensimmäisen tuotantokauden kuvaamista ja maailmaa. Välillä sarjasta puhutaan vain tv-sarjana, toisinaan taas kuin se olisi totta. Joukossa on myös useita aikalaiskertomuksia vahvistamassa kuvaa 1900-luvun alun maailmasta. Kirja on jaettu osiin, jotka lomittuvat hyvin keskenään, ja jos yksi osa ei ole aivan niin mielenkiintoinen, seuraava varmasti korjaa puutteen. Kirja kertoo laajasti sarjan kehittämisestä ja kuvaamisesta, näyttelijöistä, tarinasta sekä ajasta, johon se sijoittuu. Informatiivinen ja ihana teos kenelle tahansa Downton Abbeystä innostuneelle - ja englanninkielentaitoiselle - lukijalle! Ainut miinus menee taitosta, joka teki tekstin seuraamisesta välillä haasteellista.

Neljä ja puoli tähteä.
Jessica Fellowes, Nick Briggs: The World of Downton Abbey. Collins, v. 2011. S. 303.

Myöhempien aikojen pyhiä
Kaksi mormoninuorukaista Amerikasta tulevat Suomeen lähetystyöhön. Herkullisempaa aihetta on vaikea keksiä! Juha Itkonen on tarttunut haasteeseen oivaltavasti ja tutustuttaa lukijansa paitsi mormoniuskonnon periaatteisiin, myös rakkaaseen Suomenmaahan - näkökulmasta, joka perisuomalaisen on ehkä hiukan vaikea ymmärtää. Vaikka takateksti antoi kirjasta hiukan erilaisen vaikutelman kuin itse teksti, nautin kirjan lukemisesta paljon. Päähenkilö oli uskonkriisissään helposti lähestyttävä, maiseman- ja henkilönkuvaukset samaistuttavia ja tunnistettavia.
Loppu jäi avoimeksi lukijan tulkita, mutta ei onneksi liikaa, enkä olisi pannut pahakseni jos kirjassa olisi ollut vähän enemmän huumoria.

Kolme ja puoli tähteä.
Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä. Tammi, v. 2003. S. 295.

//MUOKKAUS 2.6.2015// Postauksen jälkimmäinen osa löytyy nyt toisesta postauksesta samalla nimellä, lisäyksellä "osa 2."

torstai 20. joulukuuta 2012

92 kirjaa

Edistystä, edistystä...

Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa - sarjakuvasovitus
Ihanaa, kiitos sille rakkaalle ystävälle joka antoi tämän minulle lainaksi. Minulla on hyvin epäselviä muistikuvia siitä, olenko lukenut tätä aiemmin vai en, mutta nyt ainakin olen. Toivottavasti sentään tästä eteenpäin muistan että luettu on:)

Pidän enemmän kirjasta mutta tämäkin on todella hyvä! Jos haluaa tietää tarinan mutta ei oikein jaksa kokonaista kirjaa lukea, graafinen romaani on mahtava vaihtoehto. Välillä minua häiritsi se, kuinka hahmot puhuivat ajatuksiaan ääneen, mutta jollain tavalla on pakko kertoa se, minkä kirjassa voi kertoa vain sanoin kuvailemalla, joten annan sen anteeksi.

Piirrokset ovat taidolla tehtyjä ja hyvää jälkeä, myös tarina on kuljetettu mukana ansiokkaasti. Kaiken kaikkiaan laadukas teos.

Kolme ja puoli tähteä.
Eoin Colfer, Andrew Donkin, Giovanni Rigano ja Paolo Lamanna: Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa - sarjakuvasovitus. WSOY, v. 2010. S. 126.

Aurinko ja kuu
Vonda N. McIntyren loistopläjäys historiallista fantasiaa.

Spoiler

Marie-Joséphe de la Croix muuttaa Martiniquelta Manner-Ranskaan Ludvig XIV:n hoviin kuninkaan veljentyttären seuraneidiksi ja palvelijattareksi. Samaan aikaan hänen veljensä Yves de la Croix, jesuiittapappi, palaa pitkältä retkeltään mereltä saaliinaan kaksi merihirviötä, mies ja nainen, kuollut ja elävä. Marie-Joséphe määrätään merinaisen hoitajaksi ja ajan kuluessa tyttö ymmärtää tämän luoteesta ja olemuksesta jotain hyvin olennaista. Kaksi naista ystävystyvät, mutta merinaisen aika kuninkaan käsissä käy vähiin. Marie-Joséphen on pelastettava ystävänsä ja uhmattava maailman mahtavimpien miesten vihaa.

Ohi

Todella vaikuttava teos. Paljon hienoja historiallisia yksityiskohtia ja paljon myös historiallisia henkilöitä, mikä teki kirjasta todella elävän lukukokemuksen. Kaiken kaikkiaan kirjassa oli ehkä hiukan liikaa henkilöitä joilla oli hiukan liikaa arvonimiä, mutta tässä kirjailija oli ottanut vapauksia ja yrittänyt kutsua kutakin henkilöään mahdollisuuksien mukaan vain yhdellä arvonimellä läpi tarinan. Se helpotti lukijan urakkaa huomattavasti, vaikka huomasin kyllä selaavani monta kertaa kirjan alkuun tarkastamaan henkilöluettelosta, kuka kukin on. Mielestäni alusta olisi myös voiut karsia noin sata sivua tekstiä. Ihastuttava ja koskettava tarina oli todella aidontuntuinen ja henkilöhahmot helposti samaistuttavia. Lopetus tuntui vähän kököltä - tähänkö se nyt loppui? - mutta sitä selittää luullakseni se, että McIntyre kirjoitti teoksen alun perin elokuvakäsikirjoitukseksi, ja elokuvaan tällainen loppu sopii vallan mainiosti. Jännittävä ja koukuttava kirja oli, paikoin ällöttävä ja puistattava, käsittämätönkin, mutta upeasti toteutettu visio. Kiitokset tästä.

Neljä ja puoli tähteä.
Vonda N. McIntyre: Aurinko ja kuu. Like fantasia, v. 2005. S. 543.


Enää kahdeksan jäljellä, kyllä tästä selvitään!!! Jouluksi lähdetään Nurmekseen, matkat molempiin suuntiin on koko päivän ajo suuntaansa, eli siinä saa hyvin luettua vaikka sun mitä. Mutta siltä varalta etten enää ennen joulua saa päivitettyä, niin IHANAA JOULUA KAIKILLE!!!!

perjantai 14. joulukuuta 2012

90 kirjaa

Onpa mukavan pyöreä luku tuo 90 :D Kyllä, olen nyt täysin vakuuttunut, että saan tämän tehtyä. Seuraavaksi ovat ohjelmassa Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä sekä J.R.R. Tolkienin elämäkerta, jos löydän jonkun kelvollisen (koulussa luettavia kirjoja kumpainenkin). Niin, ja yritän nyt viimeistellä tuo Auringon ja kuun, jonka jälkeen haluaisin jatkaa Ella-kirjojen lukemista. Kyllä tästä vielä voitto saadaan!

Hiuskarvan varassa by Eoin Colfer
Colferin aikuistenromaani oli juuri sitä - taattua Colferia. Vakavia asioita pohjimmiltaan käsittelevä romaani oli niin humoristiseen kastikkeeseen upotettu, että tarinan vakavuus todella pisti silmään vain muutamassa kohdassa.

Ei mikään lastenkirja, mutta yläasteikäinen kestää jo hyvin, eli sikäli aikuistenromaani on minusta väärä sana. Hiukan maneristinen ote tuntui tekstissä välillä, alkoi kuulostaa liiaksi samalta kuin Artemis Fowl. Hahmoissakin oli paljon samaa. Kirja oli kuitenkin hyvä ja erityisesti pidin siitä, ettei loppu ollut perinteinen 'paha saa palkkansa ja kaikki ovat onnellisia' -klisee.

Kolme ja puoli tähteä.
Eoin Colfer: Hiuskarvan varassa. WSOY, v. 2011. S. 266.

The Casual Vacancy by J.K. Rowling
Viimeinkin sain tämän luettua, vaikka ostin sen jo ilmestymispäivänään syyskuussa. Aluksi kirja tuntui aika sekavalta, mutta se saattoi johtua siitä, että luin sitä aika sirpaleisesti, vain muutaman sivun kerrallaan. Puolenvälin jälkeen sain muutaman kerran istuttua alas oikein kunnolla ja edistyin isommissa pätkissä, jonka jälkeen tarinaan alkoi tulla järkeä. Vaikka loppujen lopuksi kirja oli mieletttömän hyvä, teknisenä ratkaisuna olisin ehkä ottanut muutaman kertojan vähemmän. Suosittelen lämpimästi, mutta The Casual Vacancy ei todellakaan ole mikään lasten kirja.

Neljä ja puoli tähteä.
J. K. Rowling: The Casual Vacancy. Little, Brown Book Group, v. 2012. S. 512.

Mimmi Moun ilotaika by Maria Peura
Koulussa piti lukea lastenrunokirja ja valitsin tämän. Tuskaa, koska vihaan lastenrunoja ja ne ovat suurin syypää siihen että olen pitkään inhonnut kaikkia runoja ylipäätään. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan niin paha. Muutama ihan hyvä runo eivätkä loputkaan olleet ihan niin kamalia. Jos jollain on välttämätön tarve lukea lapselleen lastenrunoja, suosittelen tätä.

Kolme tähteä.
Maria Peura: Mimmi Moun ilotaika. Tammi, v. 2004. S. 63.

Kaukainen maa by Esa Mäkijärvi
Luin koulussa ihan lyhkäisen pätkän tästä runokirjasta, ja alkoi tuntua siltä, että tämän tahdon lukea kokonaan. Päätös oli oikea. Upea kirja! Ihana, todella inspiroiva, enkä olisi kyllä ikinä uskonut sanovani näin runokirjasta. Tuntuu, että voisin lukea sen 50 kertaa ja silti löytäisin siitä aina jotain uutta ja viehättävää. Todella oivaltavia sanoja ja lauseita. Upea kirja.

Viisi tähteä.
Esa Mäkijärvi: Kaukainen maa. Teos, 2011. S. 79.


Ja sitten tajusin, että hei, luin tuon Valoa valoa valoa jo alkuvuodesta kertaalleen (helmikuussa) enkä koskaan päivittänyt siitä... eli saldo on tämän vuoksi ollut yhdellä kirjalla jäljessä koko vuoden, mutta nyt paikataan tilanne.

Kiitos tästä. Mahtavia kirjoja, mahtavia ihmisiä. Palaan taas, kyllä tämä vielä tästä loppuun saadaan! :D