sunnuntai 14. lokakuuta 2012

71 kirjaa

Hei taas kaikki! Olen pitänyt pitkän postaustauon, mutta on sillä välillä onneksi tullut luettuakin... Ja nyt on alkanut syysloma! Ihanaa! Minulla on kokonainen viikko aikaa lukea kirjoja ja soittaa kitaraa:) Juuri sen enempää ei olekaan tehtävissä, matka kun Nurmekseen käy... Ei kun oikeasti, Nurmeksessa on ihan mukavaa. Kivaa nähdä sukulaisia.

Perjantaina lainasin kirjastosta viisi Agatha Christie-dekkaria ja lisäksi jonossa on Aurinko ja kuu-niminen historiallinen fantasiaromaani jota ihana serkkuni suositteli minulle. Mutta tärkeimpänä kaikaista, VIIMEINEN ARTEMIS FOWL ON ILMESTYNYT! Joten huomenna suuntaan kirjakauppaan ja saan sen vihdoin hyppysiini... Saatanpa mennä jo tänään jos oikein innostun. Niin ja sitten on tietysti Casual Vacancy, rakkaan J. K. Rowlingin uusi kirja, joka on nyt kesken mutta vaikuttaa kyllä erinomaiselta teokselta!

Tulipa paljon huutomerkkejä. Mutta nyt kun olen pitkästyttänyt teidät tämänhetkisillä kirjoillani, voisin viimein siirtyä niihin, joita olen saanut luettua tämän blogihiljaisuuteni aikana.

Herkuleen urotyöt
Varsin mielenkiintoinen Christie. Hercule Poirot päättää suorittaa kaksitoista Herkuleen urotyötä, mutta omalla tavallaan, ja osoittaa maailmalle, ettei raaka lihasvoima ole mitään pienten harmaiden solujen rinnalla. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pitkistä ja mutkikkaista mysteereistä, mutta kaksitoista lyhyttä toivat mielenkiintoista vaihtelua totuttuun malliin. Jotkin olivat helposti ennalta arvattavia, mutta muutamassa oli todella yllättävä lopetus.

Kolme ja puoli tähteä.
Agatha Christie: Herkuleen urotyöt. Wsoy, v. 2011 (ensimmäinen painos suomeksi 1971). S. 288.

Neljä suurta
Christie on tarttunut vaativaan haasteeseen: Poirot'n on kohdattava ja kukistettava maailman johtava rikollisjärjestö, Neljä suurta. Kirja on jännittävä ja erikoinen, mutta joistain kohdista falski ja epäuskottava, sillä aihe on todella kunnianhimoinen. Juoni on kuitenkin huolella suunniteltu ja suurimmilta osin hyvin toimiva. Isoimman miinuksen annan siitä, että kirja on esitetty kapteeni Hastingsin kertomana. En ehkä vain osa suhtautua oikein, mutta minua ärsyttää kapteenin liioiteltu tyhmyys ja usko omaan kyvykkyyteensä yli Poirot'n kykyjen.

Neljä tähteä:)
Agatha Christie: Neljä suurta. Wsoy, v. 2007 (ensimmäinen painos suomeksi 1978). S.223.

Tyttö joka muuttui lasiksi
Ali Shaw'n esikosiromaani, jossa oli sekä hyviä että huonoja puolia.

Spoiler

Parikymppinen Midas kohtaa metsässä samanikäisen tytön, Idan, jonka oleminen vaikuttaa jotenkin hankalalta; hän ei istuessaan liikuta jalkojaan ja kävelee kepin tukemana, mutta erittäin hitaasti. Midas ja Ida ystävystyvät ja Midas saa tietää, että Ida on muuttumassa lasiksi. Yhdessä he rupeavat etsimään parannuskeinoa ja rakastuvat, mutta mikään ei ole niin yksinkertaista, kun toisen muodonmuutos kehittyy yhä nopeammin ja toinen on pelkkä valtava estokasauma, joka ei uskalla sanoa mitään ääneen.

Midaksen ja Idan tarinan lisäksi kirjassa kerrotaan monta muutakin tarinaa, mm. Midaksen vanhempien tarinoita, Idan äidin ja tätä rakastaneen miehen, Carlin, tarina, Carlin ystävän tarina, Midaksen parhaan ystävän Gustavin tarina... Lista on pitkä.

Ohi

Kun tarina liikkui eteenpäin, se vangitsi mukaansa niin, ettei sitä olisi millään halunnut jättää kesken, mutta toisinaan se taas junnasi raivostuttavasti paikoillaan. Keskeisiä henkilöitä oli liikaa, liian monta tarinaa kerrottiin - kirjailijan olisi pitänyt keksittyä muutamaan, maksimissaan kolmeen tarinaan kunnolla sen sijaan että hän kertoi todella monta tarinaa kunnolla. Keskeinen juoni ei aina edennyt kunnolla ja lukijalle jäi käteen paljon turhaa informaatiota. Kaikkea, mitä kirjailija tietää hahmoistaan, ei pidä kertoa lukijalle.

Myös sanavarastossa olisi laajentamisen varaa, kirjassa sanottiin aivan liian monta kertaa "Voi Luoja!" tai "Voi Luoja!"

Maailma oli luotu huolella, mutta sitäkään ei olisi tarvinnut kuvailla aivan niin yksityiskohtaisesti, sillä liian tarkka kuvailu käy hankalaksi seurata ja omaksua. Omaperäinen juoni on plussaa ja myös se, että loppuratkaisu jätettiin melko avoimeksi - tosin jos kirjaan ei tule jatko-osaa, niin sitten se ei ollutkaan hyvä ratkaisu.

Tyylissä vielä paljon kehitettävää, mutta hyvä alku. Luen mielelläni jatko-osan, jos sellaista joskus tulee.

Kolme puoli tähteä.
Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi. Atena, v.2011. S. 294.

Pieni talo suuressa metsässä
Jotain niin söpöä, ettei mitään rajaa. Ingallsin perheen tarina-sarjasta omistan tämän sekä kolme muuta kirjaa ja ovat kyllä ihania. Ingallsin perheen pienen Laura-tytön mukana pääsee matkalle 1800-luvun uudisraivaajamaailmaan. Kuvat ovat hienosti piirrettyjä ja niitä katselee aivan ilokseen. Teksti on helppolukuista ja olen todella iloinen että lähdin lukemaan sarjaa uudestaan.

Viisi tähteä.
Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä. Gummerus, v. 2004 (ensimmäinen painos suomeksi 1961). S. 194.

Pieni talo preerialla
Voisin vain kopioida tuon ylemmän tekstin, eipä minulla tästäkään ole juuri muuta sanottavaa. Molemmista kirjoista oppii paljon omavaraistalouden tapoja hoitaa asioita ja lisäksi tästä oppii myös jotain uudisraivaajien suhtautumisesta intiaaneihin... Mutta kaiken kaikkiaan ovat ihania kirjoja.

Viisi tähteä.
Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla. Gummerus, v. 2002 (ensimmäine painos suomeksi 1957). S. 336.

Sellaista on siis tullut luettua. Vähän taas puhti loppuu noiden arvioiden kanssa loppua kohden, pitäisi jaksaa vähän useammin kirjoittaa niin tulisi enemmän näitä kunnon arvosteluja. Toivottavasti saatte kuitenkin jotain irti edes tällaisista pikkuarvioista.