keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

54 kirjaa - yli puolenvälin! - osa 2

Olen tägien mahtumisen takia jakanut alkuperäisen postauksen kahteen osaan. Tässä sen jälkimmäinen puolisko.

Mifongin perintö
Lisää hyvinkirjoitettua suomalaista. Tämä taas oli puhdasta fantasiaa, siinä missä tuo edellinen scifiä, mutta kuten tiedämme, se ei minua säikäytä. Tässäkin oli hyvä juoni, joka jäi lopussa roikkumaan auki - päähenkilöt eri puolilla maailmaa tietämättä missä toinen on tai onko toinen edes hengissä, joten jatkoa odotetaan tällekin. Mifongin perinnön kerrontatyyli oli melko raskas, vaikka välissä pilkahteli huumoriakin. Kuitenkin lukeminen ei aina oikein luonnistunut, jollei ollut sellainen oikea fiilis. Hahmot olivat hyvinkirjoitettuja ja pidin maailmasta, joka oli luotu huolella ja siihen oli selvästi panostettu. Erilaisten ihmissuhdekuvioiden ja petollisten juonien vyyhdestä perässä pysyminen oli välillä vähän hankalaa, mutta se ei haitannut.

Neljä tähteä.
J.S. Meresmaa: Mifongin perintö. Karisto, v. 2012. S. 470.

Tarkoitettu
Luin tämän vuosi sitten ilmestyneen scifikirjan uudelleen nyt, koska sain syntymäpäivälahjaksi sen jatko-osan Rajalla, mutta halusin ensin palauttaa mieleeni, mitä ensimmäisessä osassa tapahtuu. Pidin kirjasta edelleen paljon. Teksti on mukavan helppolukuista ja Yhteiskunnan olosuhteet on kuvailtu yksinkertaisen selkeästi, niistä on helppo saada kiinni. Rakkaustarina on jotenkin todella suloinen, viaton, ja siinä on sitä jotain mikä kielletyssä rakkaudessa aina ihmisiä viehättää. Myös päähenkilön oivallusta siitä, miten vääristyneessä todellisuudessa hän elää, on mahtava seurata. Älä kulje sovinnolla. 

Neljä tähteä.
Ally Condie: Tarkoitettu. Tammi, v. 2011. S. 326.

Rajalla
Tarkoitetun jatko-osa ylsi osin edeltäjänsä tasolle ja osin ei. Kirjan kertojia oli nyt kaksi, mikä oli suurimman osan aikaa hyvä ratkaisu, vasta lopussa se alkoi käydä hankalasti seurattavaksi. Kuvailu oli edelleen taidokasta, lähes huomaamatonta mutta silti selkeää. Kerronta oli sujuvaa kunnes lopussa kumpikin päähenkilö alkoi ärsyttää minua - he olivat hyviä niin kauan kuin olivat erillään toisistaan. Heti päästyään toistensa seuraan heistä tuli ärsyttävän amerikkalaisia. Minussa virisi myös toivo juonenkäänteestä, jota viimeinen kirja tuskin antaa, mutta ainahan sitä voi toivoa. Neljä tähteä.
Näiden kirjojen kannet ovat todella kauniita.
Ally Condie: Rajalla. Tammi, v. 2012. S. 340.

Tuhat loistavaa aurinkoa
Mummolassa eteeni tuli ongelma: olin lukenut kaikki mukaan ottamani kirjat. Mummolan hyllystä löysin ratkaisun, tämän elävän klassikon. Kirja oli tavallaan todella järkyttävä, mutta silti pidin siitä paljon. Se oli hyvin informatiivinen, opin paljon Afganistanin historiasta, ja todella todentuntuinen kuvaus kahden afganistanilaisnaisen kohtaloista. Kirja oli koskettava ja kammottava, mutta silti suosittelisin sitä kenelle tahansa, jota kiinnostaa, miksi Afganistan on nyt siinä tilassa jossa se on ja miten siihen on päädytty. Se kertoo myös tarinan naisen asemasta Kabulissa, Afganistanin pääkaupungissa. Tuhat loistavaa aurinkoa antaa toisenlaisen näkökulman burqan verhoamien naisten elämään.
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Otava, v. 2007. S. 399.

54 kirjaa - yli puolenvälin!

Pitkä tauko on ollut viime päivityksen jälkeen, mutta minulla on hyvä syy - olin Englannissa kielimatkalla, ja siltä varalta, että blogimerkinnät tuolta ajalta kiinnostavat, niitä voi lukea täällä. Sen jälkeen olin mummolassa, mutta nyt minulla on vihdoin aikaa kertoa kaikista niistä seitsemästä kirjasta, jotka tuon pitkän neljän viikon aikana olen lukenut.

Paholainen pukeutuu Pradaan
Tämä kirja kiinnosti minua, koska olin nähnyt elokuvan, joka oli erinomainen, ja niin oli kyllä kirjakin. Hahmot ovat uskomattoman eläviä ja kerronta on todella inhimmillistä. Päähenkilö Andrea otti minua välillä raskaasti päähän (olen huomannut, että sitä tapahtuu nykyään yhä useammin), mutta tässä tapauksessa se ei minusta haitannut kirjan laatua. Ehdottomasti viiden tähden kirja.
Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan. Nemo, v. 2011. S. 490.

The Hunger Games: Tribute guide
Tämän ostin heikkona hetkenä Englannissa. No jaa, heikkona ja heikkona, olisin minä sen ostanut milloin vain, mutta jälkeenpäin tuntuu vähän turhalta ostokselta. Kirja on elokuvan pohjalta tehty selostus tribuuttien matkasta arvonnasta karjapihalle, jossa ei ollut juurikaan mitään, mitä en olisi jo tiennyt. Kuvat olivat ihan hienoja, ja yksi todella kiinnostava osio kirjassa oli. Siinä kerrottiin hiukan tarkemmin eri vyöhykkeiden tuotannosta, mitä missäkin tehdään. Muutoin ei kovin tärkeä omistaa, ellei ole intohimoinen elokuvan fani (minä henkilökohtaisesti pidän kyllä elokuvasta todella paljon, mutta kirjat ovat silti aina ja ikuisesti parhaita). Tämä kyseinen kirja oli kirjoitettu ihan hauskasti, se oli ikäänkuin Capitolin asukkaille suunnattu, joten näkökulma oli vähän erilainen... Antaisin ehkä juuri ja juuri kolme tähteä.
The Hunger Games: Tribute Guide. Scholastic, v. 2012. S. 128.

Kvanttivaras
Erinomainen scifikirja! Todella taitavasti kirjoitettu, pitää lukijan otteessaan alusta loppuun saakka. Jotkin asiat, joita ei meidän maailmassamme ole ja joita ei heti selitetä, tuntuivat aluksi hankalilta - en esimerkiksi oikein ymmärtänyt, mistä on kyse gevulotissa, mutta näiden kanssa tapahtuu niin kuin muidenkin asioiden - lukemisen myötä ne muuttuvat tavallisiksi ja ymmärrettäviksi, ja jossain vaiheessa niitä sitten vielä selitettiinkin enemmän.

Todella hienosti punottu juoni, joka ei ainakaan ennalta-arvattavuuteen syyllistynyt, ja jatkoa jäin odottelemaan sormet syyhyten. Harvemmin suomalainen kirjallisuus on näin erinomaista. Mutta tämän kirjoittaja asuu Skotlannissa ja on ensin kirjoittanut kirjansa englanniksi - olisiko siinä syy?

Välillä sanasto kävi vähän liian fysikaaliseksi minun ymmärtää, mutta se ei haitannut juonen seuraamista. Ehkä kirjasta olisi saanut vielä vähän enemmän irti, jos olisi ymmärtänyt, mitä erilaiset fysiikkaan liittyvät sanat tarkoittivat.

Neljä ja puoli tähteä, ihan viiden rajamailla keikkuu tosin, mutta hankala sanasto vähentää pisteitä.
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras. Gummerus, v. 2012. S. 440.

//MUOKKAUS 2.6.2015// Postauksen toinen puolisko löytyy nykyään toisesta postauksesta samalla nimellä, lisäyksellä "osa 2"