perjantai 22. kesäkuuta 2012

47 kirjaa

No niin, nyt tulee kunnollinen päivitys ja kunnolliset arvostelut myös noista eilisen päivityksen kirjoista.

W.i.t.c.h. - Yön kuningatar
Alussa meinasi mennä hermot, sillä kirjoitusjälki oli todella roskaa - sanokaa mitä sanotte. Kirjan edistyessä jonkin verran jälkikin parantui, ja kirjan keskivaiheilla teksti oli varsin luettavaa. Mutta loppua kohti alamäki alkoi taas...

Kirjassa oli todella kaunis maailma (ja todella kökkö juoni) ja tässä maailmassa oli eräs ihana apina, jonka kertoman tarinantapaisen haluan jakaa kanssanne.

"Sinisiniset tulevat usein metsään. Mutta ne eivät halua kerätä hedelmiä tai pähkinöitä. Niiden ympärillä välkkyy, kun ne saapuvat. Piikkipiikikkäät huutavat huutamasta päästyään. Kaikkien on pideltävä lujasti korviaan. Näkymätömän kuoren sisällä juoksentelee monia Vihervihreitä. Ruskoruskeat tekevät työtä, ja Valkovalkeat vartioivat. Punapunainen on vihainen. Kaikki pelkäävät."

Minusta tämä oli jotain niin suloista...

Ja taas meinasi hermo mennä noihin kuviin, no, pakko kestää.

Maud Mangold: W.i.t.c.h. - Yön kuningatar. SanomaMagazines Finland, v. 2007. S. 144.

W.i.t.c.h. - Totuuden liekki
Tämä oli niiiiin paljon paremmin kirjoitettu kirja, että huomatessani sen olevan peräisin samalta kirjailijalta kuin Yön kuningatar, en olisi voinut hämmästyä enempää. Mutta todellakin, tässä kirjassa oli vain muutamia kohtia, joissa kirjoitustapa häiritsi, ja kuvatkin olivat jotenkin ratkaisevalla tavalla erilaisia, koska niitä katseli ihan ilokseen! Kummallista. No jaa kumminkin, täälläkin oli joku kohta, jonka olisin halunnut jakaa, mutta koska en muista enää, mikä, en sitten tee niin.

Kyllä siis, tämän kirjan lukeminen oli välillä suorastaan nautittavaa.

Maud Manglod: W.i.t.c.h. - Totuuden liekki. SanomaMagazines Finland, v. 2005. S. 131

W.i.t.c.h. - Kamppailu sydämestä
Tämä kuuluu eri sarjaan kuin muut W.i.t.c.h.-kirjani, ja osaksi siksi säästin sen viimeiseksi. Tässä sarjassa joku tytöistä kertoo tarinaa minä-näkökulmasta, ja tämä kyseinen kirja oli kerrottu Willin näkökulmasta. Kirja oli ihan hauska, se sijoittui aivan saagan alkuaikoihin, kun murmeli vielä on eivätkä Will ja Matt ole yhdessä eikä viisikko pysty tekemään mitään ilman sydäntä... joka onkin tämän kirjan ratkaiseva teema.

Parasta taaskin oli hienoksi luotu maailma ja sen asukkaat, jotka olivat todella sympaattisia. Ja ai niin - tässä sarjassa ei harrasteta kuvia! Muistan kuinka se lapsena harmitti minua, nyt olen vain iloinen.

Lene Kaaberbol (o:ssa pitäisi olla sellainen kiva kauttaviiva päällä mutta en osaa laittaa): W.i.t.c.h. - Kamppailu sydämestä. Sanoma Magazines Finland, v. 2002. S. 111

Kolme muskettisoturia
Tämän kirja lukeminen otti aikansa, mutta sainhan sen vihdoin loppuun. Kirjoitustyyli oli hiukan vanhahtavaa, ja tekstin välissä oli aika paljon turhaa informaatiota, mutta kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin ihan mukavaa luettavaa. Nyt ei ole aikaa enää kovin pitkille arvosteluille, joten annan tähdiksi kolme ja kolme neljäsosaa.
Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia. Wsoy, v. 1939. S. 871.

Ash
Mukava fantasiakirja ja ihana maailma, jossa nautin erityisesti siitä, että samaa sukupuolta edustavien henkilöiden välinen rakkaus oli aivan normaalia ja tavallista, kukaan ei katsonut kieroon. Neljä ja puoli tähteä, puolet pois siitä että päähenkilö Ash oli toisinaan hyvin ärsyttävä.
Malinda Lo: Ash. Hodder Children's Books, v. 2009. S. 291.

torstai 21. kesäkuuta 2012

46 kirjaa

Nyt tulee historian surkein päivitys, koska en todellakaan jaksa. Uusimmat lukemani kirjat ovat siis: W.i.t.c.h. - Yön kuningatar, W.i.t.c.h. - Totuuden liekki, W.i.t.c.h. - Kamppailu sydämestä sekä Kolme muskettisoturia. Kaikki kirjoja joista mielelläni kirjoittaisin kunnon arvostelut mutta kun ei vain pysty. Mutta joo. Ihan hyviä ne suurimmaksi osaksi olivat.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

42 kirjaa

Ja taas, rakkaat ihmiset, W.i.t.c.h.- ja vähän muillakin kentillä on tapahtunut edistystä! Jee! Alkaa tosin vähän pelottaa, etten saa 50:tä täyteen ennen lähtöä, mutta let's wait (and read) and see.

W.i.t.c.h. - Salainen kirjasto: Juhlat
Juhlienjärjestämisopas! Jee! Ei, älkääpäs liikoja innostuko. Ihan huvittava kirja, mutta ei tarjoa juuri mitään infoa, mitä et maalaisjärjen täyttämästä päästäsi itsekin löytäisi. Lisäksi jotkut kirjan tarjoamat näköalat olivat melkoisen absurdeja: esimerkiksi, mitä tehdä, jos saat kutsun julkkisbileisiin? Siis ihan totta, kuinka moni meistä saa kutsuja julkkisbileisiin?!! En minä ainakaan. Tai mitä tehdä, kun kotibileissä tuntemattomat ja kutsumattomat vieraat rikkovat lasioven? No soitetaan kaikille tutuille paikalla olleille ja kerätään kolehti. Tuota noin...

Miinuksena sisälsi paljon kökköjä vitsejä ja plussana muutama ihan hauskan testin.
Julkaisija SanomaMagazines Finland ja julkaisuvuosi 2004.Kirjoittajia useita, sivumäärä 95.

W.i.t.c.h. - Haudattu salaisuus
Tämä oli oikeasti aika hyvä tarina! Ainut mikä ärsytti, olivat ne kuvat. Antaisivat ihmisen käyttää omaa mielikuvitustaan. Mutta kirjoitustyyli oli hyvä ja tarinan seuraaminen miellyttävä, juonikin oli itse asiassa aika yllättävä ja hyvä. Miksei 'hyvä'-sanalle ole täsmällee samaa tarkoittavaa synonyymia? En haluaisi koko ajan toistaa samaa, mutta muutakaan sanaa ei oikein ole... argh.

Kirjoittanut Ruben Eliassen, julkaisija SanomaMagazines Finland, julkaisuvuosi 2006 ja sivumäärä 128.

Insight Compact Guides: Oxford
Velvollisuudentuntoisena matkustajana minun piti tietenkin lukea vähintään yksi Oxfordin matkaopas ennen lähtöä, ja koska kirjastossa ei ollut suomenkielisiä, englanniksi mentiin. Ja no, tulos nyt oli vähän mitä oli.

Kirjan alussa oli jonkin verran Oxfordin historiaa, mikä oli ihan mielenkiintoista. Mutta sen jälkeen oli ainakin puolet kirjasta kattava 'Reitit'-osio, jossa siis oli yhdeksän reittiä, ja jokaisen varrella oli useita oxfordilaisia nähtävyyksiä. Jokaisesta nähtävyydestä kerrottiin melko pitkästi, eikä minulle ole jäänyt tuosta osuudesta mieleen juuri mitään muuta kuin että usemapi oxfordilainen museo on joutunut muuttamaan ainakin kerran ja että Oxfordissa sijaitsee yli kolmekymmentä collegea ja yksi university. (En tiedä eroja, siksi englanninkielisillä nimillään. Minusta molemmat tarkottavat yliopistoa, mutta täytyyhän siinä joku ero olla.)

Kirjan loppuosa oli vain hitusen mielenkiintoisempaa. Taidetta ja arkkitehtuuria kohtaan minulla ei ollut suurempaa intressiä, mutta ei se onneksi pitkä osio ollut. Kiinnostavimmat osat (ruoka, kirjallisuus ja shoppailu) veivät yhdessä korkeintaan puolitoista aukeamaa, surullista. Sitten oli pitkät 'miten päästä perille' ja 'miten liikkua siellä ollessaan' osat, mutta ne luki nopeasti ja helposti, samoin kuin ravintola- ja Oxford lapsille - osuudet.

Kaiken kaikkiaan kirja on kattava opas kenelle tahansa Oxfordiin lähtijälle, mutta hiukan tylsästi kirjoitettu ja ilmeisesti aika vanha. Kirjassa itsessän ei ollut ilmoitettu julkaisuvuotta, mutta netissä se taisi olla - kyllä, kirja on julkaistu vuonna 1997. (Sen takia siinä ei puhuttu mitään esimerkiksi Harry Potterista, sillä ensimmäinen Potter-kirja vasta ilmestyi tuona vuonna eikä elokuvista ollut vielä ajatustakaan.)

Kaksi ja puoli tähteä, kolme olisi saanut jos olisi ollut vähemmän tylsä ja neljä jos uudempi ja pidempi.
Julkaisija Apa(?) ja -vuosi siis 1997. Kirjoittanut Tony Halliday, sivuja 79 (hyvin pientä pränttiä!)

lauantai 9. kesäkuuta 2012

39 kirjaa

Sarjoissamme "Sezzie lukee Jane Austeneita" sekä "Sezzie lukee W.i.t.c.h.-kirjoja" on tapahtunut edistystä! Iloitkaamme!

Emma by Jane Austen
Tämän lukeminen kesti. Kesti ja kesti, mutta sainpa lopulta loppuun. Enimmäkseen siinä kesti se, että läpi kirjan päähenkilö herätti minussa niin vahvaa ärsytystä, että lukemisesta ei tahtonut tulla mitään. Onneksi kirjan edetessä Emma vähän kypsyi, eikä hänestä lukeminen ollut enää niin vastenmielistä kuin aluksi.

Kolmen ja puolen tähden kirja.
Julkaisija Wsoy vuonna 1996, sivuja 462.

Myrskyn armoilla by Cecilie Eken
Saatatte vielä muistaa edellisen W.i.t.c.h.-kirja arvosteluni, mutta voin sanoa heti että tämä oli parempi kuin edellinen kirja. Teksti oli sujuvampaa ja juoni paremmin rakennettu, lyhyesti sanottuna, kirjoittaja oli taitavampi.

Kuvat ovat alkaneet toden teolla ärsyttää minua, sillä haluaisin kuvitella itse, vaikka nuorempana pidinkin kuvista paljon.

Tekstissä oli mielestän kerran liikaa käytetty "Pelastajat ja pelastettava kulkevat ristiin"-tehokeinoa, mutta muuten se oli paikoin jopa erinomaista.
Sivuja 160, julkaisija SanomaMagazines Finland, julkaisuvuosi 2005.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

37 kirjaa ja kesä!

No niin kaikki rakkaat ihmiset siellä, kesä on alkanut! Olen saanut käteeni peruskoulun päättötodistuksen, ja nyt on sitä paitsi jo kesäkuu, ja ulkona ei kyllä näytä yhtään kesäiseltä, mutta ei se mitään.

Haasteeni kolmaskymmenesseitsemäs kirja kuuluu tähän W.i.t.c.h.-suoritukseen, kun en malttanut pitää näppejäni erossa niistä, vaikka olisi pitänyt. Luin siis kirjan W.i.t.c.h. - Kultainen lähde, jonka on kirjoittanut Josefine Ottesen. Kirjassa on 144 sivua ja sen on Suomessa julkaissut SanomaMagazines Finland vuonna 2006.

Hmm... että jotain arvostelua pitäisi nyt kyhätä kasaan. No, plussaksi sanottakoon, että teksti oli todella helppolukuista. Mutta tarinankerronta ja kuvailu oli aika kömpelöä, eikä juonikaan ollut mikään maailman nerokkain. Kuitenkin muutama vuosi takaperin tämä oli yksi lempikirjojani - eli ikäryhmään nähden, jolle kirja on suunnattu, kaikki on juuri oikein. Kuvat ovat kivoja, mutta en oikein pidä tyylistä, jolla ne on piirretty. Hahmot ovat jollain tapaa viehättäviä, tavallaan todellisenkin oloisia, mutta myös pala omaa menneisyyttäni. Kirjan kannen kuvitus on ihanan värikäs ja kesäinen.

Sekavaa, myönnän. Minusta tuntuu, että W.i.t.c.h.-kirjatkin jäävät sarjakuvien tapaan ilman tähtiä, koska en osaa niitä tarpeeksi puolueettomalta kannalta antaa.